Porrastreeniä nurinpäin

Portaita ylös, portaita alas. 

Kävin kävelemässä portaita ylös takaperin ja portaita alas takaperin. Pidin kaiteesta kiinni ja mietin että "nojoo, täytyykö tämäkin sitten kokeilla" ja jatkoin matkaa. Olen jostain joskus kuullut että aivoille tekee hyvää kokeilla tekemisiä eri tavoilla. Ja sitten kokeilin, en nyt tiedä oliko siitä mitään hyötyä, mutta hauskaa oli ja ainakin "koin" tekeväni jotain eri tavalla kuin ennen. Hauskaa se ainakin oli eikä tuntunut yhtään velvollisuuden tylsältä.

Samalla tein pienen luontomeditaation portaiden yläpäässä jossa on aivan upea mäntymetsä. Istuin kannolla ja lopetin kaiken ajattelemisen ja pohtimisen. Istuin tukevasti kannolla ja olin vain, annoin ajan kulua, hengittelin oman kehon tahtiin ja rentoutin koko kehon, päästä varpaisiin. En ajatellut kelloa, en meditaatiota, en kulunutta päivää enkä tulevaa huomista.

Se tunne kun on vain, ilman mitään velvotteita, ilman mitään ajatuksia, ilman yhtään mitään. Hengittelin oman kehon tahtiin yrittämättä painostaa hengitystä tiettyyn kaavaan, annoin vain kehon olla.

Rauhoituin. Nautin. Olin vain. Koko keho hengitti aurinkoa ja pelkkää olemassa oloa.

Kokeile. Kehosi on "olematta olemisen" arvoinen, anna kehosi vain olla, anna sen hengittää omaan tahtiin ja ole vain olemassa. Et tarvitse mitään juuri siinä hetkessä, kehosi ei tarvitse mitään juuri siinä hetkessä, hengitä, ole.

Anna itsellesi lupa olla olemattomassa tilassa. Just go with the flow!

Ole! Se riittää!